Ilta laskeutuu maan ylle
Kietoen sen mustaan huntuunsa
Tuoden lämpimän halauksen
Kuin jäähyväisiksi
Elämä kuitenkin tiivistyy
Pimeyden sormissa
Ja katseiden vaihdoissa
Meri kuohuu,
Vaikka onkin jo rauhoittunut
Kantaen ääneensä
Ottaen osaa ikuiseen keskusteluun
Leikkien näinä myöhäisinä tunteina
Kasvaa sisälläni lämpö
Kun hiivit rintaani
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment