Vain tämän saman taivaan alla
Vain tämän kuun loisteessa
Voin hengittää vapaammin

Muutoin on kuin yö puristaisi minut kasaan
Odottaessani jotain joka on jo mennyt

Mitä etsin jälleen lintuseni, mitä etsin?
Miksi olen rauhaton?
Miksi yö ei paina silmiäni umpeen, tuijotan vain kuutamoon.

Tämä maailma ei tarjoa minulle lepoa

Sinä olet taivas, minä olen maa

Tule puserra minut tyhjäksi ja täytä taas elämälläsi.
Anna lämpösi levätä kallioillani ja
tuulesi liikutella lehtiäni.
Hämäräsi olkoon huntuni
kun lepään sinussa.
Anna minun runsauteni
puhjeta kukkaa säteidesi sivelystä,
raivosi minä otan nöyrtyen vastaan.

SAMAN TAIVAAN ALLA

Elän tämän saman taivaan alla
Piittaamatta mielikuvituksen tuomista rajoista
Eilinen hämäränä kasvoillani
Uuden auringon maalatessa taivaanrantaa

KALLION KOLOSSA

Lauantai-iltana ulkoilutetaan
mäyräkoiria Kallion kivisillä kaduilla.
Jos en ole koira joka kusee nurkkiin,
niin vanki kuitenkin.
Hakattu sisään tähän
pieneen yksiöön.
Lapsen itku ja
rapinat käytävässä
ilmeettömyytenä kasvoillani.

LÄNNESSÄ

Huuhtelen ruskeaan tahnaan
piilotetun sokerin
pois hampaistani
nestemäisellä vastaavalla
joka on imeytetty
virtsanväriseen veteen.
Elän. Krapulassa.
Joka. Päivä.
Eilen vielä happosota
vatsalaukussani.
Tervetuloa sivistys ja demokratia!

VATNAJÖKUL

Elämä on kuin yksi sulava Vatnajökul.
Limaa erittävistä organismeista puhjennut
kukka.
En. Tahdo. Sitä. Syödä.
Rannallasi seison
kun sulavedet kasvihuoneilmiön myötä
valuvat ohi.
Hypyn kihelmöidessä
kantapohjissani.

LASKEVALLE AURINGOLLENI

Tuo punainen kultasi
Meille juopuneille
Taivaan sineen tuijottajille
Ennen kuin sulat suuren meren syvyyksiin
Katoat näkyvistä
Jättäen jälkeesi
Piirrot siniselle pohjalle
Ja rikkumattoman hiljaisuuden

Kauneutesi mykistäminä
Kaadumme ojaan oksentamaan

KORPPIEN VALTAKUNTA

Tällä pienellä saarella
Katson kuinka korpit hallitsevat
palmupuiden oksia
Ja maata niiden alla

Tarkka kuri ja järjestys vallitsee,
Tunkeilijoita ei sallita.

Kävelemme yhdessä
Emmekä edes huomaa,
Kuinka olemme rikkoneet
Valtakunnan rauhaa

ELÄMÄN PISARAT

Ei vain pisaroita
Joita nuolen kasvoistani

Vaan kaikki päivien
kasaamat vuodet

Annat rakkautesi
Pyyhkiä pois

NUORI SYDÄN

Sellaisen sydämen loisteessa
On hyvä lämmitellä
Jota ei ole vielä katkeruuden
karvaalla myrkyllä
Rikottu

ROSKIEN TALLATTAVANA

Elämän kivikkoisella tiellä
Makaan roskien tallattavana
Hivuttautuen eteenpäin
Jäädä paikalle

Tällä kivikkoisella tiellä
Sujua,
Hankautua.

PUISEVA TIE

Kulkea yksinäistä tietä
Monta puisevaa askelmaa

On kuin kaivaisi tähtiä taskustaan
Huomaamatta reikiä
jotka koi on syönyt
Ummehtuneessa hämärässä

KEINOTEKOINEN YÖ

Tule luokseni yö
Kiedo minut huntuusi
Hukuta kyyneltesi mittaamattomaan mereen
Anna usvasi takertua jalkoihini

Peittele minut kauniisti
Kukillasi korista hautani
Anna aaveidesi tanssia erämaillani

Oi yö, pidä minut aina luonasi!

HEINÄSIRKKA

Tunnustelen vahvoilla takajaloillani
maata allani

Se on epävakaa
aiheuttaen levottomuutta
ympäristössäni

Minä kuljen tietäni
Ja hyppään turvaan lentämään

LEIKKIÄ TÄÄ VAAN ON

Maailmankaikkeuteen piirretyt kuvat
Heijastuvat sen kasvoista
Valonsäteiden leikkinä

Valtamerien yllä
Avaruuden tyhjä kaiku
Hukuttaa todellisuuden itseensä

Keskellä olemme hiljaa kaikki

Leikkinä rannoillasi

TAIVAAN TARKKAILIJA

Hehkuvat pilvet
Sumussa kulkevien tähtien loiste

Hämärän aavistus
Hiljainen hetki

Kotkan nauru
Maalaa kuvan
Ripustaa sen roikkumaan
Tälle näyttämölle

VERELLÄNI

Harmaat raidat paperissa
Imevät voimani täysin
Kuin verelläni kirjoittaisin
Sinusta

Samalla hiljaa kuihduttaen
Itseni kasaan

Ollessani tyhjä astia
Väline käsissäsi
Minusta ei jää jäljelle mitään

MYÖHÄISINÄ TUNTEINA

Ilta laskeutuu maan ylle
Kietoen sen mustaan huntuunsa
Tuoden lämpimän halauksen
Kuin jäähyväisiksi

Elämä kuitenkin tiivistyy
Pimeyden sormissa
Ja katseiden vaihdoissa

Meri kuohuu,
Vaikka onkin jo rauhoittunut
Kantaen ääneensä
Ottaen osaa ikuiseen keskusteluun

Leikkien näinä myöhäisinä tunteina

Kasvaa sisälläni lämpö
Kun hiivit rintaani

IKUISEN RAKKAUDEN LEMU

Sen haju tukkii sydämeni
Sykkien suonissani
Elämän rytmissä
Leviten ympäristöön
Aamu-usvan lailla
Tullen yllättäen,
Huomaamatta
Nousten suosta
Pimeästä metsästä
Leviten kaupunkiin
Ihmisten mieliin
Sumentaen tajuntamme
Tehden meidät sokeiksi,
Halvaantuneiksi
Ikuisiksi vaeltajiksi
Päällä maa
Etsimään,
Sitä oikeaa.

SÄRKYNYT

Eksyessäni unikuviin
Haparoin vetisen suon laitamilla

Repaleiset siipeni
Roikkuvat selästäni hyödyttöminä,
Käyttämättöminä

Nostan katseeni kohti aurinkoa
Tajuten tehtäväni mielettömyyden

Putoan tiedottomana maahan
Hävittäen tajuntani,
Toiveeni, haaveeni
Pirstaleita sisälläni

PINTAA

Rakkaus laimean meren
Puroiksi muodostuu
Tyrskyävät vaahtopäät
Huuhtelevat sielumme kallioita
Pyörittäen aikaa eteenpäin

Hiekan hiova vaikutus
Tekee meistä sileitä
Kosketukselle herkkiä
Nauttivia

JUURILLE

Palaan juurilleni
Takaisin lähteeseen
Syvään veteen seisomaan
Hiljaa
Yöhön pimeän meren,
Äänettömyyteen

Elän vain sykkeestä,
Hetkestä toiseen
Maanpäällinen mielettömyys
Rihkamana kallioillani

KASVOT PEILISSÄ

Usvainen aamu
Kivistävä olo
Käymälä

Aurinko lämmittää
Rentouttaa
Herättää

Liikettä,
Paljon liikettä
ja ääniä
Heleitä

Hymy
ja suru
Sen tulo
ja katoaminen

Katsot peiliin
ja näet kaiken sen
Kuin kirja
Ne on uurteisiin merkitty

Aistit lihassa
Tunteet sielussa
Kirja kainalossa
Elämän ihmeiden

TOINEN ÄÄNI

Minussa puhuu toinen ääni
Sisäinen rauha häijyn maan
Joka makaa sitkeästi itsessään
Ollen piilossa, kuulumattomissa
Vain harvakseltaan heittäytyy esiin, tanssimaan

Haluaisin olla tuo ääni
Tuntea sisäisen paloni voiman käsivarsissani
Nostaa liekit eteeni leiskumaan
Polttaa pieniksi palasiksi tämän
Jota elämäksi kutsutaan

AATTEET

Teidän vapautenne puolesta
Ja meidän

Valtion päällikkö
Laskekaa miekkanne

Noustessamme hirtettäviksi
Muistan

Rohkeutta veljet!

JÄLKIÄ

Katson kuoppia äidin nahassa
Väkivalloin tehtyjä
Nyt jo arpeutuneita

Aika parantaa
Vaan ei peitä kokonaan

SYKSY

Tuulet ovat vaihtaneet suuntaa
Niissä on kaipuuta

Milloin yöt ovat pimentyneet?
Milloin ilmat kylmenneet?
Milloin lehdet vihreiden puiden
peittyneet väriin keltaiseen?

Itse en sitä nähnyt

Haistan yön
Haistan laulun
Haistan puuttuvan palan
Menneen

Pakahdun, halkean

Kaivan kynttilät esiin
Ja lämpimän huovan

Oudosti hiipien se on tullut

TUULI

Minne juokset tuuli
Mihin sinulla on kiire
Etkö kotiasi löydä
Vai mitä pakenet?

Olit täällä eilen
Vienona ja pehmeänä
Miksi tänään olet hurjistunut
Ja tieltäsi riepotat esteet?

Oi tuuli, olenko veljesi,
ystäväsi, joka kotia etsii?

Oi tuuli, emmekö voi olla vapaita näin?
Kun vaihdamme paikkaa ja olemme onnellisia liikkuessamme?

HURMOS

Missä on tämä mielettömien päivien kuumuus ja polte?
Missä korventava sävel, joka sieluni repii rikki?
Missä mystinen tuli, joka janoni sammuttaa?
Odottaako päivä aikaa ja huominen tulevaa,
vai elänkö menneessä hymyäsi muistellen?

HC

Maailma on kuin kupliva oksennus, johon kuolleet sielut kutovat verkkoja pahanhajuisilla kynsillään

LÄHDIN

Kylmä sade vihmoo kasvojani
Kastellen rikki menneet housuni

Yö on musta
Ei kuuta taivaalla johtamassa tietäni

Lähdin luotasi, koska lähdettävä on
Lähteminen aina lähtevälle helppoa on

Uuden aloittaminen se vasta vaikealta tuntuukin

SINÄ

Kastepisara poskellasi
Heräät aamuun usvaiseen
Vehreän kesän tuoksu hiuksissasi
Hymyilet rauhaa
Tervehtien olevaa
Olematta mitään